Olipa viikonloppu, harvoin mahtuu muutamaan päivään noin paljon sisältöä. Maailman Voittaja -koiranäyttely Suomessa on sinänsä hyvin harvinaista herkkua. Edellinen oli vuonna 1998, siellä olin oman Ossi-pappani kanssa, enkä olisi jättänyt kyseisiä näytelmiä väliin mistään syystä. Nyt lähdin ihan vain turistina katsomaan, kun Ossin pojanpoika korjasi potin - taas kerran. Omat turjakkeet jäivät Ikaalisiin. Viikonlopun ohjelmasta tosin isoin osa oli ihan muuta kuin koirajuttuja.
Kun lähtee aikaisin, ehtii enemmän. Perjantaina kello soi viiden jälkeen. Aikaisemmin kesällä tulivat tutuiksi ExpressBusin halvat nettiliput ja tähän täkyyn tartuin nytkin. Bussimatka Tampereelta Helsinkiin maksoi netistä etukäteen ostetulla lipulla kokonaista kuusi euroa, tosin päivän varausviivyttelystä tuli mittava kahden euron tappio: edellisenä päivänä hinta olisi ollut neljä euroa. Oma auto jäi kesämökillä olevan tuttavan parkkipaikalle Tampereelle.
Ratikalla matka jatkui Messariin, parahiksi bernikehien laidalle. Kyllä oli hienoja koiria, ja kaukaakin oli tultu, Jenkeistä, Italiasta, Pohjoismaista tietysti, Baltiasta ja todella isoin joukoin Venäjältä. Muutamia vanhoja tuttuja bongasin, mutta 15 vuodessa porukka on vaihtunut. Kauimmaiset vieraat tapasin jo Messarin ulko-ovella. Siinä oli parikymmentä iloista ihmistä ryhmittymässä ryhmäkuvaan. Yksi juoksi luokseni ja työnsi kännykkänsä käteeni ja pyysi ottamaan kuvan - niin että myös mainoskyltti ehdottomasti näkyy. Kysyin, mistä he ovat tulleet. Thaimaasta. Onko teilllä koiria mukana? On, mutta ne esiintyvät vasta huomenna. No, näyttelyn Best in Show -koira tuli Indonesiasta. Enemmän viikonlopun aikana kuuli jotakin muuta kieltä kuin suomea.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun kävin ostamassa rautatieasemalta Helsinki Cardin 24 tunniksi. Sillä saa ajella busseilla ja ratikoilla rajottamasti pitkin poikin kaupunkia ja keksiä kaikkea tekemistä ja näkemistä. Aloitin sightseeing-risteilyllä merellä. Sää oli täydellinen, lämpötila hellelukemissa, mutta lempeä merituuli viilensi mukavasti. Kivoja merenrantakämppiä joillakuilla, oma laivasto rannassa :)
Hotellini Tallinnaan lähti auringonlaskun aikaan. Aika täydellinen viritys: päivän kävelemisen jälkeen ensin buffet-pöytään syömään itsensä pyörryksiin, sitten täysikuukokemus Tallinnan lämpimässä yössä ja nukkumatti kutsui.Oli pienin hytti ever, "piccolo", mutta kyllä siellä yksikseen mahtui kääntymään. Aamulla aamiaisen jälkeen tavarat sataman säilytyslokeroon ja menoksi.
Aamutuimiin lähdin toiselle sightseeing-kierrokselle, nyt bussilla. Yritin ensin kuunnella opastusta stadin slangilla, mutta jo Senaatintorilla vaihdoin selväksi suomeksi. Bussi oli täynnä, suomalaisia mukana ehkä puolisen tusinaa. Suosittelen, molemnpia kierroksia.Jalkauduttiin Temppeliaukion kirkon luona ja Sibelius-monumentilla. Molemmilla pysähdyspaikoilla sama suomalaismies onnistui myöhästymään reilusti sovitusta ajasta.
Bussikierroksen jälkeen oli ohjelmassa Ateneum ja Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttely. Syntymäpäivä oli juuri lauantaina, ja paikalla oli tosi paljon väkeä sekä järjestettyä ohjelmaa. Mahtava kokemus! Birgitta Olfsson (86 v.) kertoi ystävästään Tovesta ja avasi ruotsinkieliset tekstit aivan uudella tavalla. Mahduin viimeisten joukossa mukaan Ateneum-saliin, jono oli pitkä. Ymmärsin, että kaikkea ei voi todellakaan kääntää! Muumi-hahmojen nimet esimerkiksi ovat aivan huikeita ruotsiksi. Viljonka on jotain Fjil..., joka on vaikea ääntää..tarkoituksella ja Hosulin idea on olla Råddjur. Rådda on nimenomaan suomenruotsalainen verbi (höseltää, sählätä...), jota ei ruotsin virallisessa sanakirjassa tunnettu/hyväksytty ennen Muumi-buumia. Nyt se siellä on. Tove Janssonin läsnäolo oli vahva. Tilaisuus päättyi Höstvisaan, jolloin useampi läsnäolija pyyhki silmäkulmiaan. En ollut koskaan ajatellut, että sanat ovat Toven ja miten niissä kiteytyy hänen elämänsä johtolanka. Välillä sai nauraa vedet silmissä. Toven äiti oli harras ruotsalaisen papin tytär. Hän luki eräänä jouluaattona jouluevankeliumia ja koti oli koristeltu jouluasuun seimineen kaikkineen. Toven isä oli taiteilija, jolla oli lemmikkinä apina (oikeasti!). Kesken lukemisen apina hyökkäsi kaapin päältä seimeen ja SÖI Jeesus-lapsen. Äiti jatkoi sen kummemmin häkeltymättä lukemisensa loppuun ja totesi, että kyllä se sieltä ulos tulee. Tuli, pestiin ja seuraavana jouluna Jeesus-lapsi nukkui taas seimessä.
Kun tulin ulos Ateneumista, neljä ratsupoliisin ratsukkoa kopsutteli juuri Rautatientorilta kohti Aleksanterinkatua. HJK - FC Barcelona oli pikapuoliin alkamassa Stadikalla. Ajattelin, että menevät hillitsemään hulinointia. Myöhemmin uutisissa näkyi, että suojelivat Barcan pelaajien hotellilta lähtöä liian innokkaiden fanien lähestymisyrityksiltä. Ei ollut siis mitään kiakkovieraita hevosia paiskomassa. Messiä metsästettiin, turhaan tosin.
Kävin Kauppatorilla syömässä. Myötähäpeää täytyi tuntea roskaamisesta ja muusta siivottomuudesta. Paraatipaikalla oli merestä nostetut ostoskärryt, roskikset pursuivat yli ja meressä oli pulloja, tölkkejä ja muuta kelluvaa lähes yhtä paljon kuin Ratinassa. Loppuhuipennuksena sighrseeing-laivan rantautuessa laiturilla mereen kuseva nuorimies. Tämä näky toistui kymmenkertaisena Tapiola Gardenin edessä lauantai-iltana. Olin ottamassa koiraa auton takakontista, kun selkäni taakse pysähtyi kaupungin bussi ja sieltä purkautui iso lauma nuoria AIKUISIA poppikoneet huutaen. Välittömästi bussipysäkillä kymmenkunta kollia ryhtyi kuselle. Ja maalaisia pidetään juntteina?! Hotellin terassi oli täynnä porukkaa, iso osa tietysti ulkomaalaisia. Kauppatorilla kuseksija esiintyi sightseeing-laivan lisäksi monelle muulle turistiviritykselle.
Espan lavalla esiintyi Club for Five. Tosi kiva keikka.Väkeä oli koko puisto täynnä, aurinko paistoi ja tunnelma oli....katossa? :) Illalla sitten oli aika palata alkuperäisen, jo viime vuonna sovitun ja buukatun ohjelman pariin. Tavarat terminaalista kyytiin ja nokka kohti Espoota ja Tapiola Gardenia. Se oli ensimmäinen paikka, josta viime joulukuussa onnistui saamaan koirahuoneen hotellista, edes jotenkin järkevään hintaan. World Winner näyttelyssä oli 21200 koiraa ja 53000 kävijää ja hinnoittelu tietysti "kysynnän mukaan" eli pilvissä. Muuten tässä hotellissa koiravieraat oli huomioitu erittäin hyvin. Sen perinteisen ulko-oven vieressä olevan haisevan tupakkapaikan korvasi koiria varten hankittu iso vesikuppi. Respasta sai heti alkajaisiksi lahjuspussin, koira siis. Puitteiltaan muutenkin tosi koiraystävällinen majapaikka.
Käytiin sitten kysymässä, saako koiran kanssa tulla syömään terassille. Totta kai! No, sen kummemmin ruokalistan tuomista odottelematta tilattiin sapuskat samoin tein. Pippuripihvi, T-luupihvi, jäävesi ja olut. Oli taivaallisen hyvää!Ja olisi jäänyt syömättä, jos olisi ensin katsottu se lista. Lasku oli paria euroa vaille 90 euroa! Olut 7,50 € lienee elämäni kallein. Sightseeing-laivalla se maksoi saman kuin bussimatka Tampereelta Hesaan. Mikä on kallista ja mikä on halpaa ? Suomen kalleutta ihmettelivät myös ruotsalaiset kaverit. Heidän piti ostaa huoltsikalta kaksi isoa pulloa Pepsiä, mutta jäivät tiskille, kun kuulivat hinnan (olikohan se nyt 5 euroa).
Sunnuntaiaamuna sitten Messariin. Ei ollut ruuhkaa missään, mita nyt ehkä vähän häkkialueella. Tavattiin taas ruotsalaiskaverit, sieltä olikin tullut puolet koirista. Tällä kertaa oli mukana myös yksi Espanjasta Norjaan muuttanut nuori katalatyttö. Muuten tilaisuus oli oikeastaan viimesyksyisen Messarin uusinta. Tuomari vähän epäilytti etukäteen. Piti olla portugalilainen nainen, joka on täälläkin aikaisemmin arvostellut kataloita. Oli sitten kuitenkin mies Puerto Ricosta. Vaikutti kuitenkin pätevältä ja mukavalta. Voittajaksi valikoitui sama kuin niin usein ennenkin: Ossin pojanpoika Morris. Naapurin Herra Töpönen (kasvattini siis) oli lähtenyt mukaan lähinnä nautiskelemaan kansainvälisestä tunnelmasta ja koska ruotsalaisten kanssa niin viimeksi sovittiin: nähdään taas sitten elokuussa. Herra Töpönen yllätti taas ja voi lisätä titteliriviinsä Maailman Veteraani Voittaja -14 :) JES!
Alimmassa kuvassa MVV-14 narttu ja MVV-14 uros. Narttu on Töpösen siskopuoli, Hugon jälkikasvua molemmat.
Kehän jälkeen kehäsihteeri kysyi Päiviltä, että tiesitkö muuten, kuka tuo tuomari on. En. Hän on FCI:n (Kansainvälinen kennelliitto) puheenjohtaja...eli siis suunnilleen suurin ja mahtavin koira-guru maailmassa. Hauska tavata :)
Väsyneenä mutta onnellisena illalla sitten ajelin Tampereelta kotiin. Kyllä oli odotettu! Piti siis lähteä heti omien turjakkeiden kanssa lenkille. Ihanaa hellettä tuntuu vielä riittävän. Mökillä on menossa kattoremontti. Uusi kiukaamme on jo pihassa asti, ehkä sekin vielä tänä kesänä saadaan asennetuksi asti. Edellinen palveli 50 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti