Molemmissa iltapäivälehdissä oli juuri uutinen, jossa kerrottiin, että isää kiukuttelevine lapsineen oli pyydetty poistumaan jostakin City-Marketista muiden asiakkaiden pyynnöstä. Nelivuotias oli halunnut 80 euroa maksavan lelun ja kun ei ilmeisesti saanut tahtoaan läpi, seurasi lehden mukaan 10 - 15 minuuttia jatkunut raivokohtaus. Perheen äiti, joka ei ollut mukana kauppareissulla, oli ottanut yhteyttä mediaan ja paheksunut kaupan henkilökunnan toimintaa. Uutisen kommentoinnissa oli sitten monenlaisia mielipiteitä, enimmäkseen kuitenkin niitä, joiden mukaan kaupan henkilökunta vain teki työtään pyytäessään isää joko rauhoittamaan lapsensa vartin karjumisen jälkeen tai sitten poistumaan kaupasta, koska muut asiakkaat paheksuivat moista melskaamista. Oli tietysti myös kommentoijia, jotka aikovat laittaa ko. kauppaketjun boikottiin.
Nyt vapaalla ollessani olen käynyt useinkin esim. Elovainion Cittarissa päiväsaikaan, ja muissakin kauppakeskuksissa. Aika usein näitä episodeja näkee. Jotkut vanhemmat antavat lastensa juosta pitkin kauppaa, huutaa ja melskata aivan vapaasti. Erityisesti mieleeni on jäänyt episodi Elosta jokunen aika sitten. Oikein harmittaa, etten siinä hetkessä älynnyt peukuttaa katraan äitiä.
Kävelin Eloon siinä vaiheessa, kun äiti huolestuneen oloisena palasi tyhjän (tai vanhempien lasten päällysvaatteita täynnä olevan) ostoskärryn kanssa Cittaristä käytävälle. Kärryissä istui noin vuoden ikäinen vauva. Kaksi vanhempaa lasta, alle kouluikäisiä, olivat karanneet kaupasta heti ostoskierroksen alussa ryskäämään johonkin käytävällä olevaan leikkilaitteeseen. Äiti kertasi rauhallisesti, mitä on sovittu: todellakaan ei lähdetä juoksemaan kaupassa tai varsinkaan pois kaupasta kielloista huolimatta. Tässä vaiheessa tyttö kiipesi ostoskärryyn kiukuttelemaan ja rääkymään. Äiti kertoi, että ostosreissu päättyi tällä kertaa tähän ennen kuin ehti alkaakaan, lähdetään kotiin. Nyt poika ryntäsi rääkyen ovesta ulos parkkipaikalle, ja äiti, edelleen tilanteeseen nähden hyvin rauhallisesti kertoi, että ulkovaatteesi ovat täällä ja ulos ei mennä sisävaatteissa. Poika palasi raivoten. Äiti totesi, että nyt tuli kyllä viikko pelikieltoa. Taivas repesi! Poika heittäytyi lattialle polvilleen, alkoi takoa päätään lattiaan ja karjua äänellä, joka kuului varmasti kauppakeskuksen perimmäiseenkin sopukkaan, että EI PELIKIELTOA!!!! Äiti sanoi, että nyt hankit koko ajan lisää pelikieltoa, rauhoitu. He jatkoivat matkaa ovesta ulos, kärryissä istunut vauva hiljaa, varmaan ihmetellen.
Mietin omia lapsuuden kauppareissujani. Olisiko tullut mieleen karata vanhemmilta kaupassa? Ei! Toki joissakin asioissa olin tottelematon. Miten siitä rangaistiin, kun elämää suurempi PELIKIELTO ei ollut silloin aktuelli? Varmaan isän paheksunta riitti. Olen työssä ja monesti muulloinkin miettinyt, mikä maailmassa on muuttunut, kun jo pikkulapset ainakin yrittävät pyörittää perheen arkea.
Eilen oli facessa taas joku video Kajaanista. Angstiteini potki ja sylki poliisia, toiset teinit kuvasivat videota (jkoka siis päätyi faceen ja varmaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin) ja aukoivat päätään. Joltakin lipsahti,että me annetaan nää kaikki videot poliisille. "Vitut, te poliisit hakkaatte viattomia ihmisiä." Joku sitten korjasi,että me annetaan nää oikeuteen :) Ainakin minulle jäi epäselväksi, mistä oli kysymys. Ihailtavan rauhallisesti poliisit antoivat teinin huutaa, potkia ja räyhätä, sekä myös aivan iholle tulleiden kuvaajien ja huutajien ärsyttää huutelemalla esim. "eikö poliisieille opeteta voimankäyttöotteita....?"
Omat itkupotkuraivarifiilikset (tai taistelu tuulimyllyjä vastaan) liittyvätkin sitten jokasyksyiseen metsästysteemaan. Kuinkahan paljon tästä on puhuttu, ja pyydetty? Aina vain passimies seisoo kylätien ekopisteellä. Enemmän kuitenkin riipaisevat tänä syksynä muualta kirjoitetut lehtijutut. Ruoveden hirvenkaatojuttu...tosi rehtiä meininkiä!? Pari yötä on mielessäni ollut se orpo karhunpentu, jonka emo ja sisarus tapettiin (kielletyltä haaskalta?), yhtä sisarusta haavoitetiin, ja tämä yksi jäi yksin selviytymään talvesta. Joku vaisto ajoi pikkuisen rakentamaan talvipesää itselleen. Mutta hei, hirvikoirat hyökkäsivät ja ajoivat pikkuisen kilometrien päähän. Metsästäjien mielestä varmaan tosi onnistunut keissi! En vain voi ymmärtää!
perjantai 17. lokakuuta 2014
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Merri ja Jenni Vartiainen
Tosi kiva loppuviikko/viikonloppu :) Haravointien ja pihan (pihojen) syyshommien lomassa oli vuorossa pieni irtiotto arjesta. Vuorottelijan kukkarolle sopivien juttujen bongaus on taas tuottanut tulosta ja Viking Grace -risteily Tukholmaan neljän hengen A-hytissä maksoi kokonaista 35 euroa, siis koko hytti ihmisineen. Laivalla esiintyi Jenni Vartiainen. Täsmävalinta siis!
Matkalla käytiin katsomassa aivan ihanaa Merri-poikaa, joka on siis Mundon ja Kiran poika. On oikein harmittanut, kun en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi Turun-reissua. Kyllä oli pojalla elämä mallillaan:) Tosi hieno ja ystävällinen katalapoika!
Täällä kotioloissa elämä on vähän kaventunut. Hirvestys alkoi :( Ihan positiivista, että nyt saan aina tiedon, jos hirikoirat ovat liikkeellä lähinurkilla, mutta edelleenkään en ymmärrä, miksi metsästetään rauhoitusalueen ja metsästykseltä rauhoitetun kylän alueella/liepeillä. Eilen seisoi passimies kylätien ekopisteellä. Perämetsiä riittäisi kyllä. Keljulta tuntuu, että ensimmäisenä pitää lahdata nuo kesän kulmilla viettäneet perheet, joita tosin koirat ovat ajaneet jo elokuusta asti. Eilen olivat tappaneet yhden vasan tuosta kulmilta. Tuli varmasti tosi sankarillinen fiilis.
Viking Grace oli oikein positiivinen kokemus. Keli oli kummallinen, enimmäkseen aavemaista sumua.
Maarianhaminassa paistoi aurinko kirkkaasti, ja jo hetken päästä ihan läpinäkemätön sumu. Kotimatkalla sade alkoi, välillä tosi rajustikin, Häijäässä. Koiralauma oli iloinen, kun vihdoin tultiin kotiin.
Matkalla käytiin katsomassa aivan ihanaa Merri-poikaa, joka on siis Mundon ja Kiran poika. On oikein harmittanut, kun en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi Turun-reissua. Kyllä oli pojalla elämä mallillaan:) Tosi hieno ja ystävällinen katalapoika!
Täällä kotioloissa elämä on vähän kaventunut. Hirvestys alkoi :( Ihan positiivista, että nyt saan aina tiedon, jos hirikoirat ovat liikkeellä lähinurkilla, mutta edelleenkään en ymmärrä, miksi metsästetään rauhoitusalueen ja metsästykseltä rauhoitetun kylän alueella/liepeillä. Eilen seisoi passimies kylätien ekopisteellä. Perämetsiä riittäisi kyllä. Keljulta tuntuu, että ensimmäisenä pitää lahdata nuo kesän kulmilla viettäneet perheet, joita tosin koirat ovat ajaneet jo elokuusta asti. Eilen olivat tappaneet yhden vasan tuosta kulmilta. Tuli varmasti tosi sankarillinen fiilis.
Viking Grace oli oikein positiivinen kokemus. Keli oli kummallinen, enimmäkseen aavemaista sumua.
Maarianhaminassa paistoi aurinko kirkkaasti, ja jo hetken päästä ihan läpinäkemätön sumu. Kotimatkalla sade alkoi, välillä tosi rajustikin, Häijäässä. Koiralauma oli iloinen, kun vihdoin tultiin kotiin.
perjantai 3. lokakuuta 2014
Lampaankääpiä ja muita sattumuksia
Lämpimät syyssäät jatkuvat yhä. Vain parina aamuna on mittari ollut hitusen pakkasen puolella. Nurmikkoa saa leikata ihan kesäkamppeissa, ja usein.
Alkuviikolla kävin Ruovedellä vähän haravoimassa ja nurmikkoa leikkaamassa. Minun etupihallani seisoo taloyhtiön viimeinen vaahtera. Ne muut on jo aikoja sitten kaadettu "paskapuina, joista tulee vain roskaa...". Minusta se on kaunis alkukesän kukinnasta syksyn väriloistoon asti. Lehdet melko suurella todennäköisyydellä putoavat ihan puun juurelle ja siitä ne on helppo kerätä kasalle, silputa ruohonleikkurilla ja levittää pensasaidan juurelle. Tietysti, jos en ole kotona ja tulee tuulisia päiviä, lehtiä saattaa lentää muidenkin iloksi. Vaahtera on nyt melkein kaikki lehtensä pudottanut, urakkaa riittää vielä muiden puiden kanssa. Ensi viikolla uudestaan :) Täällä Ikaalisissa haravointi on ihan minimissä, vain välttämätön.
Samalla Ruoveden reissulla oli ohjelmassa taas myös kansallispuistoretki, tällä kerralla Isojärven kansallispuistoon. Polku oli luonnontilainen, melkoista kipuamista välillä, mutta maisemat ja sää aivan mahtavat. Synkkä kuusimetsä oli pullolaan lampaankääpiä, ja lopulta ei enää voinut kävellä ohi. Oli pakko pysähtyä keräämään taskuista löytyneet koirankakkapussit täyteen.
Seuraavana päivänä ajelin kirkkaassa syysauringonpaisteessa kääpineni ja koirineni Karhen kautta Ikaalisiin. Tien varteen oli ilmestynyt aitaus, tai ainakaan en ennen ollut sellaista huomannut. Mietin, että onkohan tämä nyt se paikka, jossa on villisikoja, vai onkohan tässä hevostalli. Siinä samassa vasemmalta ryntäsi hirvi aivan auton eteen. Latajarrutus, tavarat lentelivät autossa. Hirvi väisti juuri sopivasti kulkusuunnassaan vasemmalle ja ehkä muutama metri jäi väliä. Onneksi ei tullut toista perässä. Kummallista, että hätäjarrutus toimi, vaikka se tielle ryntääminen osui juuri siihen hevostalliajatukseeni, ja jotenkin ensiajatus olikin hevonen. Kotona sitten totesin, että lampaankäävät olivat osin muruina takapenkin jalkatilassa. No, kyllä niistä vielä paistettavaksikin riitti.
Torstaina oli sitten auton eka huolto Tampereella, 15000 km. Huollon ajan kävelin arboretumissa ihailemassa puiston kaunista syysasua.
Auto ei ollut vielä valmis, kun menin sitä kyselemään. Ja kyllä kohta uskon, että tuota yksilöä vaivaa joku paha karma! Auto oli rikki, kahden viikon päästä sain ajan korjaukseen. Vesipumppu vuotaa, jäähdytysnestettä piti lisätä puoli litraa. En ymmärrä, mitä tarkoittaa, mutta ketuttaa kuitenkin. Kysyin tietysti, meneekö takuuseen, ja vastaus oli, että menee. Toivottavasti pitää kutinsa. Auto pitää viedä merkkikorjaamolle Tampereelle aamulla kello 8 (mähän nukun vielä silloin!) ja hakea saa neljältä. Ehtii heittää useammankin kierroksen arboretumissa. No, pitää tutkia, mitä muuta vuorottelijan rahapussille sopivaa päivätoimintaa Mansessa on.
Fiiliksen kruunasi se, että pyysin huoltomiestä samalla kiinnittämään vanhan sisätilalämppärin, jonka onneksi löysin varastosta, ei siis tarvinnut ostaa uutta. Edellinen meni Kian mukana, koska en saanut sitä irti. Arvelisin, että neljän ruuvin kiinnittämiseen ammattimieheltä meni max 2 minuuttia. Maksoi 25 euroa !!! Oma uravalintani on ehdottomasti väärä, varsinkin näinä nykyisinä säästöaikoina. Erikoistarjous: opeta kolmen ryhmän oppilaat, saat palkan kahdesta....x 3. Lopullisena loppuhuipennuksena, pyydettyäni asiakaspalvelupojalta muistilappua korjausajasta, sain käteeni lapun jossa luki...KORJAUS AIKA. Huoh.
Eläkeuudistus on myös ollut mielessä. Olen aikoinaan joskus varmaan yli 20 vuotta sitten saanut valita, otanko vanhan vai uuden eläkejärjestelmän. Olin virkasuhteessa sinä kyseisenä päivä (30. kesäkuuta jonakin vuonna 1980-luvun lopulla), joka noteerattiin. Pääsin vanhaan järjestelyyn ja henkilökohtaiseksi eläkeiäkseni sovittiin 60 vuotta, niin kuin peruskoulun opettajilla on ollut. Muille esim. ikäisilleni, jotka eivät tuolloin olleet virassa, lankesi "uusi" järjestelmä ja monta vuotta lisää duunia. Minäkään en tuolloin ollut vielä valmistunut, mutta opiskeluaikana hoidin väliaikaista luokanopettajan virkaa. Silloin vielä maksettiin lukuvuoden työn tehneille palkkaa myös kesäajalta. Nykyään siitä voi kai vain nähdä unia.
Jos tällä vanhalla sopimuksella nyt pyyhittiin pyllyä, työvuosia tuli lisää 4 vuotta 9 kuukautta. Jotenkin epäreilulta tuntuu myös se, ettei eläke kartu työuran viimeisinä vuosina enää motivoiden jaksamaan. Ikäisilläni korkeakoulutetuilla ihmisillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa maksimimäärä opintolainaa. Ei ollut mitään muuta opintotukea, ei ainakaan minulle, koska perheelläni oli/on maatila. Valtion tukema korkoprosentti oli välillä yli 11%. Laina tuli maksetuksi reilusti yli nelikymppisenä. En todellakaan saa työurani aikana kiinni sitä (ikäistäni) kaksi vuotta silloin amiksessa opiskellutta vaikkapa autonasentajaa, joka veloittaa 2 minuutin työstä 25 euroa, tekee ehkäpä verottomia hommia vapaa-aikanaan eikä ole maksellut jättiopintolainaa. Työmurheet loppuvat, kun haalarit vaihtuvat siviilikamppeisiin. Ope korjaa illat, yöt ja viikonloput papereita, on kiinni Wilmassa, istuu palavereissa ja kirjoittaa arvioita ja selvityksiä...Oma valinta. Ja onhan ne pitkät kesälomat :)
Ja tästäpä tulikin sitten mieleen tämä eläkeuudistus
Alkuviikolla kävin Ruovedellä vähän haravoimassa ja nurmikkoa leikkaamassa. Minun etupihallani seisoo taloyhtiön viimeinen vaahtera. Ne muut on jo aikoja sitten kaadettu "paskapuina, joista tulee vain roskaa...". Minusta se on kaunis alkukesän kukinnasta syksyn väriloistoon asti. Lehdet melko suurella todennäköisyydellä putoavat ihan puun juurelle ja siitä ne on helppo kerätä kasalle, silputa ruohonleikkurilla ja levittää pensasaidan juurelle. Tietysti, jos en ole kotona ja tulee tuulisia päiviä, lehtiä saattaa lentää muidenkin iloksi. Vaahtera on nyt melkein kaikki lehtensä pudottanut, urakkaa riittää vielä muiden puiden kanssa. Ensi viikolla uudestaan :) Täällä Ikaalisissa haravointi on ihan minimissä, vain välttämätön.
Samalla Ruoveden reissulla oli ohjelmassa taas myös kansallispuistoretki, tällä kerralla Isojärven kansallispuistoon. Polku oli luonnontilainen, melkoista kipuamista välillä, mutta maisemat ja sää aivan mahtavat. Synkkä kuusimetsä oli pullolaan lampaankääpiä, ja lopulta ei enää voinut kävellä ohi. Oli pakko pysähtyä keräämään taskuista löytyneet koirankakkapussit täyteen.
Seuraavana päivänä ajelin kirkkaassa syysauringonpaisteessa kääpineni ja koirineni Karhen kautta Ikaalisiin. Tien varteen oli ilmestynyt aitaus, tai ainakaan en ennen ollut sellaista huomannut. Mietin, että onkohan tämä nyt se paikka, jossa on villisikoja, vai onkohan tässä hevostalli. Siinä samassa vasemmalta ryntäsi hirvi aivan auton eteen. Latajarrutus, tavarat lentelivät autossa. Hirvi väisti juuri sopivasti kulkusuunnassaan vasemmalle ja ehkä muutama metri jäi väliä. Onneksi ei tullut toista perässä. Kummallista, että hätäjarrutus toimi, vaikka se tielle ryntääminen osui juuri siihen hevostalliajatukseeni, ja jotenkin ensiajatus olikin hevonen. Kotona sitten totesin, että lampaankäävät olivat osin muruina takapenkin jalkatilassa. No, kyllä niistä vielä paistettavaksikin riitti.
Torstaina oli sitten auton eka huolto Tampereella, 15000 km. Huollon ajan kävelin arboretumissa ihailemassa puiston kaunista syysasua.
Auto ei ollut vielä valmis, kun menin sitä kyselemään. Ja kyllä kohta uskon, että tuota yksilöä vaivaa joku paha karma! Auto oli rikki, kahden viikon päästä sain ajan korjaukseen. Vesipumppu vuotaa, jäähdytysnestettä piti lisätä puoli litraa. En ymmärrä, mitä tarkoittaa, mutta ketuttaa kuitenkin. Kysyin tietysti, meneekö takuuseen, ja vastaus oli, että menee. Toivottavasti pitää kutinsa. Auto pitää viedä merkkikorjaamolle Tampereelle aamulla kello 8 (mähän nukun vielä silloin!) ja hakea saa neljältä. Ehtii heittää useammankin kierroksen arboretumissa. No, pitää tutkia, mitä muuta vuorottelijan rahapussille sopivaa päivätoimintaa Mansessa on.
Fiiliksen kruunasi se, että pyysin huoltomiestä samalla kiinnittämään vanhan sisätilalämppärin, jonka onneksi löysin varastosta, ei siis tarvinnut ostaa uutta. Edellinen meni Kian mukana, koska en saanut sitä irti. Arvelisin, että neljän ruuvin kiinnittämiseen ammattimieheltä meni max 2 minuuttia. Maksoi 25 euroa !!! Oma uravalintani on ehdottomasti väärä, varsinkin näinä nykyisinä säästöaikoina. Erikoistarjous: opeta kolmen ryhmän oppilaat, saat palkan kahdesta....x 3. Lopullisena loppuhuipennuksena, pyydettyäni asiakaspalvelupojalta muistilappua korjausajasta, sain käteeni lapun jossa luki...KORJAUS AIKA. Huoh.
Eläkeuudistus on myös ollut mielessä. Olen aikoinaan joskus varmaan yli 20 vuotta sitten saanut valita, otanko vanhan vai uuden eläkejärjestelmän. Olin virkasuhteessa sinä kyseisenä päivä (30. kesäkuuta jonakin vuonna 1980-luvun lopulla), joka noteerattiin. Pääsin vanhaan järjestelyyn ja henkilökohtaiseksi eläkeiäkseni sovittiin 60 vuotta, niin kuin peruskoulun opettajilla on ollut. Muille esim. ikäisilleni, jotka eivät tuolloin olleet virassa, lankesi "uusi" järjestelmä ja monta vuotta lisää duunia. Minäkään en tuolloin ollut vielä valmistunut, mutta opiskeluaikana hoidin väliaikaista luokanopettajan virkaa. Silloin vielä maksettiin lukuvuoden työn tehneille palkkaa myös kesäajalta. Nykyään siitä voi kai vain nähdä unia.
Jos tällä vanhalla sopimuksella nyt pyyhittiin pyllyä, työvuosia tuli lisää 4 vuotta 9 kuukautta. Jotenkin epäreilulta tuntuu myös se, ettei eläke kartu työuran viimeisinä vuosina enää motivoiden jaksamaan. Ikäisilläni korkeakoulutetuilla ihmisillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa maksimimäärä opintolainaa. Ei ollut mitään muuta opintotukea, ei ainakaan minulle, koska perheelläni oli/on maatila. Valtion tukema korkoprosentti oli välillä yli 11%. Laina tuli maksetuksi reilusti yli nelikymppisenä. En todellakaan saa työurani aikana kiinni sitä (ikäistäni) kaksi vuotta silloin amiksessa opiskellutta vaikkapa autonasentajaa, joka veloittaa 2 minuutin työstä 25 euroa, tekee ehkäpä verottomia hommia vapaa-aikanaan eikä ole maksellut jättiopintolainaa. Työmurheet loppuvat, kun haalarit vaihtuvat siviilikamppeisiin. Ope korjaa illat, yöt ja viikonloput papereita, on kiinni Wilmassa, istuu palavereissa ja kirjoittaa arvioita ja selvityksiä...Oma valinta. Ja onhan ne pitkät kesälomat :)
Ja tästäpä tulikin sitten mieleen tämä eläkeuudistus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)