lauantai 1. marraskuuta 2014

Pimeyttä, pimenemisiä, myrskyä ja valonpilkahduksia

Nyt on taas SE aika vuodesta, joka ei mitenkään erityisesti sovi minulle ja mielenmaisemalleni: pimeää, yleensä (nyt ei niinkään) märkää ja kylmenevää, viimeisenä niittinä kellojen siirtäminen normaaliaikaan. Illat pimenevät ihan liian aikaisin, varsinkin kun asuu reilun kilometrin päässä katuvaloista. Olen yrittänyt lenkkeillä koirien kanssa aamuisin aina mökkimetsässä ja illalla sitten kylätiellä hihnalenkillä. Koko päivä siinä välissä on ollut aktiivista touhuamista. Mutta nyt! Aamulenkki sujuu, mutta iltalenkki pitää tehdä koko ajan aikaisemmin. Jos aamulenkin jälkeen lähtee esim. kauppareissulle (kauppaan on 30 km) tai johonkin ja kotiin tultuaan keksii jotain sapuskaa, saa jo heti ruuan jälkeen lähteä iltalenkille, jos siis haluaa selviytyä ilman otsalamppua. Loppuilta menee sitten sohvalla istuessa, töllöä katsellessa tai netissä roikkuessa. Ei hyvä.
Pimenemistä tapahtui myös kaksi kuukautta vanhan kännykkäni elämässä. Haravoin ihan rauhassa pihaa, vastasin pariin puhelun ja otin valokuvan. Akku oli lähes täynnä. Kun seuraavan kerran koiralenkillä tartuin kännyyn, se oli pimeä ja kuollut. Ei ottanut vastaan virtaa. Dead! Seuraavana aamuna soittelin takuuasioissa Soneralle. Asiakaspalvelunuorimies käski viedä Sonera-kauppaan. Lumia siellä kävi monesti, ja joka kerran jälkeen kaikki piti aloittaa alusta, asentaa ohjelmat ja puhelinnumerot jne. Ei kiva.
Tein työtä käskettyä. Puhelin lähti huoltoon ja otin edellisen, kovasti temppuilleen kapulan taas käyttöön. Jonkin ajan kuluttua huollosta tuli tekstari, jossa pahoiteltiin pitkittyvää huollon kestoa. Puhelin oli lähetetty maahantuojan merkkihuoltoon. Ou jee. Tässä nyt käytössä olevassa akku ei kestä päivääkään, ja näkyy muukin temppuilu jatkuvan. Minä ja tekniikka, tunnettu yhtälö!







Jotain ihmeellistä vaahtoa syysmyrsky on tänäkin syksynä saanut aikaan mökkiniemen rannassa. Viime syksynä oli sama juttu. Tänään, kun aamulla oli pakkasta, vaahto oli jäätynyt noihin asetuksiin.
Isommat vaahtopäät oli sitten Itämrellä. Koskaan ennen en ole matkustanut laivalla Helsingistä Tukholmaan (yleensä Turusta). Mikä myrsky! ONNEKSI älysin ostaa ja ottaa  matkapahoinvointilääkettä, kun kerran myrsky oli tiedossa. Buffet-pöydästä pystyi vielä syömään perinteisellä tyylillä ihan liikaa, mutta sitten laivan keikunta alkoi olla sitä luokkaa, että pystyssä pysyminen alkoi olla hankalaa. Hytti oli laivan keulassa ja karuselli oli melkoinen ihan vain sängyssä maaten. Hirveä pauke ja rytinä, kun laiva ensin nousi aallon harjalle ja sitten rysähti alas. Nukkumisesta oli ihan turha haaveilla. Rohto oli tehokasta, ei tullut huonoa oloa, harmitti vain se rytinä ja ryske. Ehkä aamuviideltä, Maarianhaminassa poikkeamisen jälkeen, vähän torkahdin. Lopulta olimme yli 40 minuuttia myöhässä Tukholmassa. Onneksi asiasta kuulutettiin ajoissa laivalla ja ilmoitin sitten vastassa olijalle, että myöhässä tullaan.
Ohjelmassa oli katalapentueen katsastus :) IHANIA! Siinä sylissä pyöri oikeastaan koko yli kahdenkymmenen vuoden katalahistoriani. Olen tavannut pentujen esivanhemmat ainakin 7. sukupolveen asti. Kaikki omat tärkeät koirani taustalla ja monta muuta katalaikoniani. Pentujen emä oli uusi tuttavuus (Naavan siskopuoli), mutta sekin kiipesi syliin kuin vanha bestis.







Hauska historiaa toistava tapaus liittyy sitten tähänkin pentueeseen. Pentueen isä on kasvattini täällä (joissakin katalakasvattijissa) mylläkän aiheuttaneesta pentueesta. Täällähän epäiltiin pentueen isän (jonka omistaja on tämä ruotsalainen kasvattaja) lonkkaterveyttä, eikä suostuttu hyväksymään sen espanjalaista lonkkalausuntoa (=terve). Isän Santtula-pentueen kaikki kuvatut koirat (7/9) ovat A/A-lonkkaisia, samoin kaikki sen muutkin pentueet :) Nooh, nyt sitten on ollut huolta  (Suomesta käsin) tämän pentueen lonkista ja kaikesta. Miten se menikään...kateus voittaa kiimankin? 
Kenellä on se kristallipallo, josta varmasti näkee, miten kunkin pennun elämä sujuu. Mikä on geenissä, mikä onnetonta sattumaa, mikä ympäristön aiheuttamaa? Kun ei tee mitään, ei tee virheitä, mutta onko se rodun säilymisen kannalta tärkeintä, että kukaan ei tee mitään, koska joku aina valittaa. Kuolema kuitenkin on vahvasti perinnöllistä.
Nämä pennut on jo varattu :) Aivan mahtavat pennut, aivan mahtavat taustat. Tykkäsin!
Kotimatkalle lähdimme junalla. Pentueiden kanssa hääränneenä tiedän, että on kasvattajalla on muutakin tekemistä, kuin ajeluttaa pennunkatsojia edestakaisin. Jäi vielä hyvin aikaa pyöriä Gamla Stanissa ennen laivan lähtöä.
Kotimatkalla tuuli oli jo tyyntynyt. Syöminenkin oli vähän maltillisempaa. Tax Freesta tuli taas lahjaksi uusi risteily, kyllä reissaamista riittää.
ExpressBus kuskaa muutamalla eurolla Tampereelta Hesaan ja takaisin.
Jatketaan :)