torstai 14. elokuuta 2014

Merta lähempänä Mäntässä

Eilen illalla tulin Ruovedelle kukkia kastelemaan ja nurmikkoa leikkaamaan. Hämmästys oli melkoinen, kun tajusin, että tässä kylässä eivät nykyään pala katuvalot ollenkaan. Tätä säästökeinoahan jo viime talvena tekninen lautakunta ehdotteli, mutta en olisi uskonut, että täällä vielä pitää lähteä koirien iltalenkille kotikadulle otsalampun kanssa. Onneksi oli mökkivarusteena autossa mukana kunnon lamppu.
Tänään käväisin Mäntässä katsastamassa uuden Göstan pavilongin. Päivän pääkohde jäi sivuosaan, sulkemisaika ajoi ulos vajaan tunnin tutustumisen jälkeen. Samalla lipulla pääsi sekä Gustav- että Gösta-museoihin, ja aloitin Mäntän keskustasta valkoisesta talosta.Gustav-museopiipahdus kesti paljon pidempään kuin oli tarkoitus. Paperiperkele tuli nähtyä jo viime kesänä, siitä selviytyi nopeasti. Uusi Apteekki-näyttely oli hauska, siinä sai itse osallistua ja lopulta tulla jopa valokuvatuksi (se kuva tosin unohtui museoon...). Huippusattuma oli osuminen alakerran videoesitykseen sopivaan aikaan. Esityksen lopuksi paikalle ryntäsi "Työhönottaja 1950-luvulta" ja hän vei koko porukan kierrokselle johtajan ja hallituksen huoneisiin tutkien samalla porukan mahdollisuuksia päästä tehtaan hommiin. Huikean hauska ohjelmanumero ja nainen paikallaan kierrosta vetämässä! Joku olisi voinut vaikka pahastuakin nykypäivänä melko tungettelevista kysymyksistä. Porukka heittäytyi kuitenkin hienosti mukaan näytelmään. Kai sen joku ryhmä oli museolta tilannut, mutta kaikki mahtuivat mukaan. Kierros päättyi siihen, että halukkaat saivat tehdä paperia ihan itse, postikortin kokoisen arkin.
Kuka väittää, että museoissa on tylsää?
Göstan paviljonkiin tutustumiseen jäi aikaa reilu tunti. Heti alussa oli Eija-Liisa Ahtilan 4D-videoinstallaatio, jonka nimi oli täysin käsittämätön, en edes yritä muistaa. Hieno! Se kesti puoli tuntia, ja pakkohan se oli katsoa, koska Eija-Liisa on aikanaan ostanut minulta katalonianpaimenkoirapentu Lucan, joka esiintyi hänen töissään ja jonka kuolemasta hän teki yhden tunnetun ja telkkarissakin monta kertaa esitetyn teoksensa Lohdutusseremonia. Sain kerran myös kutsun Kiasmaan jonkin videoinstallaation ensi-iltaan, koska Luca oli siinä tärkeässä osassa. Tässä tänään nähdyssä jutussa esiintyi Sveitsistä heille Lucan jälkeen "löytämäni" katalapoika Harri, Dschowo´s Harrison. Harria kävin heillä katsomassa ja tsemppaamassa seuraavan päivän (Harri ainoaan) näyttelyyn. Komea katalapoika :)
Installaation jälkeen jäi puoli tuntia aikaa juosta näyttely läpi, paljon esillä olleeseen rakennukseen ei juuri ehtinyt  perehtyä. Uudestaanhan kai tuonne pitää mennä.
Kuvia ei ole, museoissa kun  ei saa kuvata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti