Vuorotteluvapaa!

Tämän blogin idea syntyi eilen, helteisenä elokuisena keskiviikkona, jolloin rakkaat kollegani hikoilivat lukuvuoden suunnitelu-VESOssa ja minä hikoilin mökillä kantamassa katolta pudottamaani roskamoskaa kompostiin, välillä uiden ja helteestä nauttien. Ajattelin, että kun joskus palaan töihin ja minulta kysytään, mitä teit vapaasi aikana, vastaus on luultavasti, että en mitään erikoista. Mitään suunnitelmaa ajankäytöstä ei ole, mutta ajattelin kuitenkin kirjata muistiin tunnelmia ja tapahtumia. Sen verran ainutlaatuisesta elämäntilanteesta on kysymys, että haluan itsekin joskus tietää Tuntemattoman Vänrikki Koskelaa lainaten "miten se kaikki oikein meni". Ei tästä kokonaista kirjaa synny, mutta hajahuomioita tädin touhuiluista tänne yritän päivittää.





 




 
Olen ollut 26 vuotta virassa, sinä aikana yhden päivän sairauslomalla ja muutamia päiviä palkattomalla virkavapaalla lähinnä koiranäyttelyreissujen vuoksi. Silloin 80-luvulla myös opintojaan lopetteleva voi tulla valituksi (väliaikaiseen) virkaan, luokanopettajaksi. Niitä hommia tein kolme vuotta, Nokialla ja Kyröskoskella. Ruovedellä aloitin sattuman oikusta 1.8.1991. Olin tullut valituksi muuallekin, mutta jostakin syystä muuttokuorma Huovarinkadulta Hyhkystä Tampereelta päätyi Mato-ojantielle Ruovedelle. Piti vain käväistä, mutta näköjään tuli jumi, ja sillä tiellä ollaan. Kesäkuussa 1994 ostin nykyisen kämppäni Sointulantieltä, ja kai se oli hetki, jolloin olin päättänyt jäädä.

Aika pitkään on muhinut mielessä ajatus vuorotteluvapaasta. Monet, oikeastaan useimmat, suunnilleen ikäiseni tuttavat ovat mahdollisuuteen jo tarttuneet. Kukaan ei ole ollut käsittääkseni ratkaisuunsa tyytymätön. Ehkäpä siis minäkin...joskus? Jarruna on ollut huoli "finanssipolitiikasta": kaksi kotia, yksi rahapussi. Useimmitenhan se on yksi koti ja kaksi rahapussia. Vietän kaiken vapaa-aikani lapsuudenkodissani/maatilallani Ikaalisissa. Isän kuoleman jälkeen 1998 veljeni muutti vanhan sukutilamme päärakennukseen ja minulle ja äidilleni rakennettiin pihapiiriin oma talo, toinen kotini.
Nyt kuitenkin hetki tuntui oikealta. Vuorotteluvapaan kriteerit muuttuvat 1.9. alkaen, tiukemmiksi tietenkin. Ruovesi säästää ja koulussamme kolme rinnakkaisluokkaa puristettiin kahdeksi...siis sama määrä oppilaita opetetaan ja työtä tehdään isommissa ryhmissä pienemmällä palkalla.  Eläkeikään, mikä se sitten aikanaan onkaan, on vielä matkaa. 
Huomaan selittäväni ja perustelevani päätöstä kovasti, lähinnä itselleni. Mikähän kumma siinä on, että jotenkin on olevinaan syyllinen olo. No, ehkäpä tähän tottuu :)

Elokuu ja vuorottelevapaa alkoi helteisissä merkeissä. Kylmän alkukesän jälkeen heinäkuun alkupuolella alkanut helleputki jatkuu ja jatkuu. Ihanaa! Kesän lämpimin päivä oli maanantaina 4. elokuuta. Porissa mitattiin 32,8 astetta. Lapin kaikkien aikojen korkein elokuun lämpötila osui myös tähän superhelteeksikin nimettyyn aikaan. Mökkirannan vesi on noin +25 C, ja kyllä siellä on sitten uitukin ahkerasti, oikeastaan joka päivä.
Tuo kesän kuumin päivä kului mukavasti tänä kesänä 50 vuotta täyttävän mökin katolla. Veljeni viritteli vesipumpun, aggregaatin ja painepesurin iskukuntoon, minä - korkeanpaikankammoinen - kiipesin katolle ja ryhdyin ruuttaamaan. Mikä määrä moskaa siellä oli! Ensin piti isoimmat haravoida alas.  Kastuessaan katto muuttui riivatun liukkaaksi. Kontaten ja lopulta katolla istuen urakka tuli valmiiksi. Lopputulos ei ollut täydellinen, melko puhdas kuitenkin.
Eilen olisi ollut suunnittelupäivä. Lämmintä edelleen +30 astettta. Tehtiin pakollinen kauppareissu (kauppaan on täältä 30 kilometriä)ja sitten mökille roudaamaan katolta tiputettua moskaa kompostiin. 
 Toistakymmentä säkillistä tuli saalista. Ihan fiksu idea oli antaa moskakasojen kuivua, oli vähän kevyempää kuljetettavaa kuin suoraan painepesurin jäljiltä.
Vielä yksi puutarhakaluste piti öljytä, sekin urakka tuli valmiiksi. Sitten terassin vanhat matot kyytin.
Tänään, koulujen aloittamispäivänä, olen ollut mattopyykillä. Ensin tietysti tehtiin Viivin ja Naavan kanssa joka-aamuinen mökkilenkki. Yhtenä aamuna viime viikolla katselin kaurapellon laitaa ja ajattelin, että en ole ennen huomannutkaan tuota suurta ruskeaa kiveä pellon toisella puolella. No, "kivi" liikahti ja otti päänsä pensaasta. Hirvi! Otin koirat kiinni, ne huomasivat/haistoivat otuksen vasta hetken kuluttua.

Nyt pitäisi ryhtyä pakkailemaan tavaroita ja lähteä kohti Helsinkiä ja Maailman Voittaja -näyttelyä. En olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että menen sinne ilman koiria ja sen kummempaa innostusta. Samalla käväisen Ateneumissa katsomassa Tove Jansson -näyttelyn ja muutenkin pyörin Hesassa. Hotellihuonetta sieltä oli aika mahdoton saada näin viime hetkellä. Ratkaisin ongelman lähtemällä yöksi Tallinnaan. Toiseksi yöksi hotelli on varattu jo kuukausia sitten. Kiva nähdä näyttelyssä tuttuja maailmalta.