Viime viikon torstaina kävin Ruovedellä vähän haravoimassa ja vein myös tietokoneen mikropajalle hoitoon. Meikäläiseltä loppui keinot sekoilevan koneen kanssa. Naavan kanssa lähdin käymään Helvetinkolullla. Oli upea, lämmin, aurinkoinen syyspäivä. Neljän ja puolen kilometrin Helvetti-käynti oli sopiva lenkki.
Viikonloppuna nautittiin yhä vain lämpimistä keleistä. Nostettiin perunat, kaikesta päätellen oli ollut otollinen kesä, ei mahdu monta perunaa kattilaan kerralla, niin isoja olivat. Nostourakan jälkeen sitten mentiin vielä mökille saunomaan. Pimeys tietysti vähän haittaa sähköttömällä mökillä, mutta kun on sopivat valot ja varusteet mukana, ei haittaa.
Kotimatkalla auton eteen pomppasi ensi yksi hirvi, ja sitten muutaman kymmenen metrin päässä vielä kaksi vasaa. Siellä ne ovat mökkiniemessä kesää viettäneet. Perheonni on totuttuun tapaan lyhytaikaista. Jo elokuussa niemestä juoksi ensimmäinen hirvikoira tutkapantoineen. Sunnuntaina törmäsin toiseen.
Olin jokapäiväiseen tapaan koirien kanssa aamulenkillä mökkiniemessä. Auton ajoin mökille saakka, ettei noiden paimenkoirien mieleen tulisi noteerata sitä eilistä kolmikkoa tai siis kolmikon hajua. Olimme palailemassa rantapolkua pitkin takaisin mökille, kun vastaan tuli JÄTTILÄISKOKOINEN koira tutkapanta kaulassa. Naava meni edellä. Se hyppäsi polulta sivuun ja yritti väistää. Jättiläinen lähti sen perään, ja sitten mentiin! Viivi oli onneksi takanani, tuli kutsusta luokse ja otin sen kiinni. Naavaa ei sitten löytynytkään piiiiiitkääääään aikaan. Vein Viivin auton, kutsuin ja juoksin pitkin poikin niemeä (muutama kymmenen hehtaaria). Ei missään. Jossakin vaiheessa kävin autolla katsomassa ja jätin takaluukun ja Naavan häkin oven auki. Auto oli ihan eri paikassa kuin yleensä, koska muutin rutiinia sen edellisillan hirvikolmikon vuoksi. Olin jo soittanut pari puhelua, kun taas autolle palatessani Naava istui häkissä. Se oli tullut aivan eri suunnasta kuin mihin oli lähtenyt, ontui ja oli aivan läkähdyksissä.
Selvisi, että 10 - 20 km päässä oli hirvikoirakoe, josta tämä kyseinen vasikankokoinen karhukoira oli ilmeisesti liikenteessä. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun rauhoitusniemessämme tulee tutkapannallisia vastaan. Edellisellä kerralla Naavalla oli juoksu tapissa, mutta silloin ehdin saada molemmat omat koirat kiinni ja nuori urosjämti seurasi tiiviisti tuskallisen pitkän matkan autoon asti. Nyt paikallisen hirviporukan NAIShenkilö otti asian selvitettäväkseen ja soitteli heti tapahtuman jälkeen siitä kuuultuaan. "Jos tarvitaan eläinlääkäriä, metsästysseura maksaa jne." No, Naavasta ei löytynyt reikiä, oli ilmeisesti vain vauhdissa vääntänyt jalkansa eikä enää maanantaina ontunut. Alkuviikosta hän soitti vielä uudestaan, ja sovittiin, että hän ilmoittaa, jos saa tietää jonkun koiran olevan tutkansa kanssa lähimaissa. Hänen oman koiransa kimppuun on metsässä käynyt toinen koira ja ymmärsi hyvin, että ei ole kivaa. Varsinkin jos olet ihan omassa metsässäsi, joka on rauhoitusaluetta ainakin kilometrin päästä alkaen.
Maanantaina tuli sitten soitto Ruovedeltä: haluanko koiran?! Naapurintäti joutui töihin enemmän kuin kellon ympäri (07 - 24) ja Herra Töpönen jäisi heitteille. Ajelin siis hakemaan tänne herraseuraa. Kyllä on energinen 9-vuotias! Lenkkiä on siis riittänyt x 3.
Yhtenä aamuna ikkunastani ulos vilkaistessani bongasin pellolla neljä peuraa (tai kaurista?). Tuossa ne söivät kaikessa rauhassa ja jatkoivat sitten matkaa eteenpäin.
Tänään sitten perinteisellä iltalenkillä juttelin yhden kylätien varrella noin puolen kilometrin päässä asuvan naapurin kanssa. Hän oli tiistai-iltana ihaillut ikkunastaan kylätiellä seisovaa ilvestä. Ikkuna on max viiden metrin päässä tiestä. Kello oli ollut seitsemän illalla ja ilves oli ollut siinä minuuttitolkulla. Tarkistin Sports Trackeristani, olin kylätiellä lenkillä klo 18.01 - 19.17 ja kuljin myös heidän ohitseen, kuten joka ilta. Minä en nähnyt mitään, Naava nuuskutti ja kiskoi metsää kohti.Olisi tosi hienoa nähdä ilves livenä muuallakin kuin eläinpuistossa. Mutta, vaikka se kuulemma väistää aina ihmistä, saattaisiko se vaania iltapimeydessä iltapissalle meneviä kataloita? Nythän se varmaan suunnitteli peurapaistia. Toivon vain, että nuo paikalliset metsästäjät, joiden ymmärrys ei ole ikinä riittänyt käsitteeseen RAUHOITUSALUE, ymmärtävät jättää sen rauhaan. Lienee turha toivo.
Klapeja on pinottu talven varalle. Herra Töpönen osallistui kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti