torstai 25. syyskuuta 2014

T-paidasta toppatakkiin

Aika nopea ilmastonmuutos tapahtui, ihan niin kuin luvattu oli. Olin iltalenkillä T-paita päällä ja 100 metriä ennen kotiovea alkoi sade. Seuraavana päivänä olikin sitten toppatakkikeli.
Viime viikon torstaina kävin Ruovedellä vähän haravoimassa ja vein myös tietokoneen mikropajalle hoitoon. Meikäläiseltä loppui keinot sekoilevan koneen kanssa. Naavan kanssa lähdin käymään Helvetinkolullla. Oli upea, lämmin, aurinkoinen syyspäivä. Neljän ja puolen kilometrin Helvetti-käynti oli sopiva lenkki.








Viikonloppuna nautittiin yhä vain lämpimistä keleistä. Nostettiin perunat, kaikesta päätellen oli ollut otollinen kesä, ei mahdu monta perunaa kattilaan kerralla, niin isoja olivat. Nostourakan jälkeen sitten mentiin vielä mökille saunomaan. Pimeys tietysti vähän haittaa sähköttömällä mökillä, mutta kun on sopivat valot ja varusteet mukana, ei haittaa.



Kotimatkalla auton eteen pomppasi ensi yksi hirvi, ja sitten muutaman kymmenen metrin päässä vielä kaksi vasaa. Siellä ne ovat mökkiniemessä kesää viettäneet. Perheonni on totuttuun tapaan lyhytaikaista. Jo elokuussa niemestä juoksi ensimmäinen hirvikoira tutkapantoineen. Sunnuntaina törmäsin toiseen.
Olin jokapäiväiseen tapaan koirien kanssa aamulenkillä mökkiniemessä. Auton ajoin mökille saakka, ettei noiden paimenkoirien mieleen tulisi noteerata sitä eilistä kolmikkoa tai siis kolmikon hajua. Olimme palailemassa rantapolkua pitkin takaisin mökille, kun vastaan tuli JÄTTILÄISKOKOINEN koira tutkapanta kaulassa. Naava meni edellä. Se hyppäsi polulta sivuun ja yritti väistää. Jättiläinen lähti sen perään, ja sitten mentiin! Viivi oli onneksi takanani, tuli kutsusta luokse ja otin sen kiinni. Naavaa ei sitten löytynytkään piiiiiitkääääään aikaan. Vein Viivin auton, kutsuin ja juoksin pitkin poikin niemeä (muutama kymmenen hehtaaria). Ei missään. Jossakin vaiheessa kävin autolla katsomassa ja jätin takaluukun ja Naavan häkin oven auki. Auto oli ihan eri paikassa kuin yleensä, koska muutin rutiinia sen edellisillan hirvikolmikon vuoksi. Olin jo soittanut pari puhelua, kun taas autolle palatessani Naava istui häkissä. Se oli tullut aivan eri suunnasta kuin mihin oli lähtenyt, ontui ja oli aivan läkähdyksissä.
Selvisi, että 10 - 20 km päässä oli hirvikoirakoe, josta tämä kyseinen vasikankokoinen karhukoira oli ilmeisesti liikenteessä. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun rauhoitusniemessämme tulee tutkapannallisia vastaan. Edellisellä kerralla Naavalla oli juoksu tapissa, mutta silloin ehdin saada molemmat omat koirat kiinni ja nuori urosjämti seurasi tiiviisti tuskallisen pitkän matkan autoon asti. Nyt paikallisen hirviporukan NAIShenkilö otti asian selvitettäväkseen ja soitteli heti tapahtuman jälkeen siitä kuuultuaan. "Jos tarvitaan eläinlääkäriä, metsästysseura maksaa jne." No, Naavasta ei löytynyt reikiä, oli ilmeisesti vain vauhdissa vääntänyt jalkansa eikä enää maanantaina ontunut. Alkuviikosta hän soitti vielä uudestaan, ja sovittiin, että hän ilmoittaa, jos saa tietää jonkun koiran olevan tutkansa kanssa lähimaissa. Hänen oman koiransa kimppuun on metsässä käynyt toinen koira ja ymmärsi hyvin, että ei ole kivaa. Varsinkin jos olet ihan omassa metsässäsi, joka on rauhoitusaluetta ainakin kilometrin päästä alkaen.
Maanantaina tuli sitten soitto Ruovedeltä: haluanko koiran?! Naapurintäti joutui töihin enemmän kuin kellon ympäri (07 - 24) ja Herra Töpönen jäisi heitteille. Ajelin siis hakemaan tänne herraseuraa. Kyllä on energinen 9-vuotias! Lenkkiä on siis riittänyt x 3.
Yhtenä aamuna ikkunastani ulos vilkaistessani bongasin pellolla neljä peuraa (tai kaurista?). Tuossa ne söivät kaikessa rauhassa ja jatkoivat sitten matkaa eteenpäin.


Tänään sitten perinteisellä iltalenkillä juttelin yhden kylätien varrella noin puolen kilometrin päässä asuvan naapurin kanssa. Hän oli tiistai-iltana ihaillut ikkunastaan kylätiellä seisovaa ilvestä. Ikkuna on max viiden metrin päässä tiestä. Kello oli ollut seitsemän illalla ja ilves oli ollut siinä minuuttitolkulla. Tarkistin Sports Trackeristani, olin kylätiellä lenkillä klo 18.01 - 19.17 ja kuljin myös heidän ohitseen, kuten joka ilta. Minä en nähnyt mitään, Naava nuuskutti ja kiskoi metsää kohti.Olisi tosi hienoa nähdä ilves livenä muuallakin kuin eläinpuistossa. Mutta, vaikka se kuulemma väistää aina ihmistä, saattaisiko se vaania iltapimeydessä iltapissalle meneviä kataloita? Nythän se varmaan suunnitteli peurapaistia. Toivon vain, että nuo paikalliset metsästäjät, joiden ymmärrys ei ole ikinä riittänyt käsitteeseen RAUHOITUSALUE, ymmärtävät jättää sen rauhaan. Lienee turha toivo.
Klapeja on pinottu talven varalle. Herra Töpönen osallistui kovasti.


Huomenna Herra varmaan lähtee kotiinsa. Mökkiä jo vähän laiteltiin talvikuntoon, mutta toisaalta mikäs siellä olisi vielä saunoessa. Uiminen kylmässä vedessä ei kiinnosta, laiturin voi nostaa pois, mutta muuten...vielä on kesää jäljellä :) Sääennusteet lupaavat ihan leppoisia kelejä, Ilta-Sanomat taisi tarjota ihan jouluun asti. Sopii!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Antoisa loppuviikko ja viikonloppu

Keskiviikkona leikkasin taas vaihteeksi nurmikon. Ei ollut viikkoakaan edellisestä urakasta ja taas oli niin pitkää, että pihaan jäi melkoinen moska, joka sitten tietysti kulkee omissa ja varsinkin koirien jaloissa sisälle.
Pimeys tulee jo yllättävän aikaisin. Vein koiria vielä iltapissalle sivuovesta, kun pimeässä kompastuin luuhun, jonka olin leikkurin tieltä ihan itse heittänyt pihalaatoille. Horjahdin nurin, otin kädellä vastaan, mutta kasteesta märkä nurmikko oli niin märkä ja liukas, että käsi luisti alta ja päädyin selälleni nurmikolle, sen tuoreen ruohosilpun sekaan. Olin kuin tervassa ja höyhenissä pyöritelty, kokonaan ruohosilpulla kuorrutettu. Ei muita vammoja kuitenkaan!
Torstaina sitten pääkaupunkiseutu kutsui. Perjantaina Korkeasaaressa oli luvassa Kissojen yö eli hyväntekeväisyystapahtuma amurintiikereiden ja -leopardien suojelemiseksi. Edellisellä Hesan keikalla silloin Maailmavoittajanäyttelyssä yövyin Tallinnan-laivalla ja taxfree-ostoksistani kiitoksena sain lahjakortin, jolla nyt yövyttiin laivalla hintaan 2 euroa/hlö. Autokin tuli parkkiin laivalle. Mainio systeemi: ajetaan illalla laivaan, syödään hyvin ja nukutaan makeasti, aamulla sitten ajetaan ulos laivasta, ja koko systeemi maksaa vähemmän kuin auton parkkeeraaminen esim. Kauppatorin liepeillä (kuulemma 8 euroa/tunti).
Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Kun lähestyttiin Hesaa, sumu alkoi tiivistyä. Lopulta laivan lähtiessä sumu oli aivan läpinäkemättömän sankka. Onneksi sai olla kyytiläisenä eikä ruorissa.






Perinteiseen tapaan buffet-pöydästä syötiin "..niin että halkeen" -meiningillä. Anita Hirvonen, 68 v. lauloi baarissa aika harvalukuiselle yleisölle. Nukkumatti kutsui.
Aamulla herättiin taas Helsingissä. Kävin ensin katsomassa Hotelli Mantan, jossa oli hauskat tapetit. Ystavämme Runeberg ja muut historiasta tutut tyypit katselivat seiniltä Mantaa ja vieraita. Kovin kansainvälistä porukkaa oli sielläkin, vieraskirjaan kuittasivat edelläni turistit Arizonasta.






Sitten piti hetki arpoa, menenkö Suomenlinnaan vai Messukeskukseen Habitare-messuille. Aurinko ja lämpö vetivät pidemmän korren, lähdin Suomenlinnaan. Messutkin olisivat varmaan olleet ihan ok, mutta noin hienoa päivää ei kannata lymyillä sisätiloissa. Kiireetön ja kaikin tavoin onnistunut päivä. Kävin sotamuseossa ja sukellusvene Vesikossa. Jotenkin pysäyttävä oli sotamuseossa ollut Suomen lippu, joka oli liehunut Viipurin linnan tornissa ja jonka vänrikki Einar Mäkinen kävi eversti Kempin käskystä hakemassa venäläisten ollessa jo rynnimässä kaupungissa. Lipun reunaan oli lyijykynällä kirjoitettu 20.6.1944 kello 16.45.













Kummisetäni rovasti Eino Kalpa teki elämäntyönsä sotilaspappina Suomenlinnassa. Suomenlinnan kirkko on siis oman elämäni kannalta merkityksellinen paikka. Harmi vain, että se ei ole auki yleisölle kuin tilaisuuksien aikana nykyään.
Ortodoksikupolit on purettu ja niiden alla olleet tornit piilotettu nykyisen katon alle. Sopii paremmin luterilaisen kirkon olemukseen. Joka aamu Eino kuulemma lähti asepuvussa lautalla Suomenlinnaan. Asepukua oli käytettävä myös vapaa-aikana. Ainoastaan lomilla sai olla siviileissä. Muistan hänet molemmissa. Muistan, kun toisen hänen kummilapsensa kanssa heitimme kukkakimput hautaan syksyllä 1972.






 Kauppatorin kupeeseen oli mielestäni sitten viime käynnin ilmestynyt uusi taideteos...


 Illalla sitten suuntasin Vispilä-paatilla Korkeasaareen. Siellä oli siis Kissojen yö -tapahtuma. Kerättiin rahaa amurintiikereiden ja -leopardien suojeluun, oli hienoa ohjelmaa ja kissaeläinten ruokintanäytöksiä. Illan edetessä väkeä tulvi paikalle valtava määrä, välillä alkoi jo olla paniikinomainen tunnelma, kun pimenevässä yössä pikkulapset katosivat vanhemmiltaan ja väentungoksessa mihinkään suuntaan liikkuminen oli mahdotonta. Kissaeläimet nauttivat saamistaan herkuista, hirvenjalkoja, pupunraatoja ja muuta kivaa. Yleisölle oli tarjolla mukavaa ohjelmaa. Alkuillasta esiintyi Kengurumeininki. Kun laulaja setin lopussa kysyi, saadaankohan me vielä laulaa yksi ihan lyhyt laulu, lapsiyleisö huusi EEEEIIIIII (?). No, laulaja totesi, että enemmistö päättää - "eli me" - ja sitten vielä laulettiin. Lapsuus on jotenkin muuttunut nykyään? Toinen tätiä ihmetyttävä juttu oli se, kun matkalla Karhulinnaan on sellainen korkea ja jyrkkä kallio. Se oli eristetty nauhoilla ja oli STOP-kylttejä ja aitoja yrittämässä estää kiipeilyn. Kuljin siitä ohi useamman kerran, ja joka kerralla paikalla oli korkealla kiipeileviä pilttejä, joista ylpeät vanhemmat ottivat hymyssä suin kuvia älykännyköillään ja tableteillaan. Oli siellä kiipeämässä muutama isäkin pienokaisensa kanssa, ja äiti kuvasi. Näin meillä suhtaudutaan kieltoihin! Jos joku olisi pudonnut ja telonut itsensä, huudettaisiin varmaan Korkeasaarta vastuuseen.
Illan edetessä ohjelma vain parani. Pimeän laskeutuessa rantahietikolla esiintyi tuliteatteri Flamma ja kohokohtana (ainakin minun mielestäni) mies ja ääni, Jesse Kaikuranta. Wau!









Kalliolla paloi 40 roihua, joka on luonnossa vielä elävien amurinleopardien lukumäärä. Amurintiikereitä on noin 450. Suojelu on kuulemma tuottanut tulosta.Oli hienoa olla mukana arvokaassa työssä.
Yöllä sitten vielä kevyt iltalenkki autolle, joka oli aika kaukana. Sain nääs kyydin, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ExpressBus. Hotelliyön jälkeen kyyti lähti taas hoitamaan iäkkään sukulaisensa asioita kaupungille ja minä jäin viettämään aikaan Jumbossa. Ostin Citymarketin Mammuttimarkkinoilta heidän kauppaamansa arpapaketin, joka sitten vaihtui kassalla toiseen, koska se alkuperäinen minulle tyrkytetty oli turvalokerossa. Ihme, uudessa ostoksessa oli 30 euron voitto! Siis, minulle, joka ei koskaan voita mitään! No, kunhan reissusta kotiin ehdittiin ja koirat tervehdittiin ja ulkoilutettiin, raaputin sen arvan. Laitoin "varmaan talteen"....ja tänään sitä onkin sitten etsitty. Ne kaksi voittamatonta arpaa löytyivät kyllä yläkerran aulan pöydältä, mutta se talletettu voittoarpa...ei missään.
 Lähdin sitten iltapäivällä Viivin kanssa Seitsemisen kansallispuistoon. Edelleen on liki 20 astetta lämmintä.

Kun tulin kotiin ja jatkoin etsimistä (voiko juuri mikään olla ärsyttävämpää kuin "tärkeän" tavaran etsiminen....), arpa löytyi ihan heti. Toinen muistettava oli sen Viking Linen alennuskupongin etsiminen ja lähettäminen. Sen olisi pitänyt kuulemma olla lähtöselvityksessä mukana. On viikko aikaa lähettää se varustamolle tai muuten tulee lasku A-hytistä. Löytyi! Lähetetty!
Seuraava Viking-reissu onkin sitten Jenni Vartiainen. Olen erikoistunut etsimään halpoja tilaisuuksia viihtyä. 35 euroa/ A4 :)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Herkkutatteja, hirvikärpäsiä, Mielensäpahoittajaa ja melontaa...

Nyt on mökkisaunaa maalailtu ja kiuas on paikoillaan, koesaunottu ja hyväksi havaittu. Uskomattomat upeita (syys?)päiviä on saanut viettää. Lämpöä parikymmentä astetta ja ylikin, juuri nyt kaiken kruunaa täysikuu.
Sunnuntaina olin melomassa auringonlaskun aikaan. Yhtä kaunista kuin heinäkuun mainostetun superkuun aikaan, yhtä lämmintä...aurinko vain laski ihan eri paikkaan. Kuu oli jo korkealla auringon laskiessa. Samaan kuvaanhan niitä ei saa.








Herkkutatteja ja muitakin tatteja ja kanttarelleja on löytynyt lenkkireissuilla ihan kotitarpeiksi. Hirvikärpäsiä riittää! Ihan vain tavallisella koiralenkillä niitä saa kaivaa hiuksistaan monta. Kummallista, että koirat eivät ainakaan näyttäisi niistä vaivautuvan.  On ihan sama, lenkkeileekö metsässä vai kylätiellä, hirvikärpässaldo on melko sama. Hirviäkin tosin olen nähnyt mökkipellolla usein.
Perjantaina kävin Ikaalisissa katsomassa Mielensäpahoittaja-leffan, oli ihan ensi-ilta. Ihan katsottava, mutta jotenkin odotin enemmän. Paljon oli väkeä paikalla ja yleisö eli mukana. Puunkaatokohtaus tuntui iskevän maalaiskaupungin katsojakaartiin. Kuka nyt ei olisi omasta pihastaan puuta kaatanut...:)
Lauantaina oli lavatanssikauden päättäjäiset, viimeiset pyörähdykset perinteisissä ympyröissä.
Tänään sitten hain taas Herra Töpösen hoitoon. Samalla reissulla Ruovedellä yritin vähän kohennella tökkivää tietokonetta, huonolla menestyksellä tietenkin. Varmuuskopionnin rouskutus kesti ikuisuuden, oli pakko keskeyttää ja lähteä Ikaalisiin. Ei tullut koneeseen kohennusta tällä kerralla.
Kotimatkalla koukkasin Mundon ja Pablon kautta. Tosi kiva nähdä, että pojilla ei asiat voisi paremmin olla :)
Herra Töpönen tuli tänne kuin kotiinsa. Nyt koko kolmikko nukkuu, toivottavasti pitkään aamulla.