Pimeys tulee jo yllättävän aikaisin. Vein koiria vielä iltapissalle sivuovesta, kun pimeässä kompastuin luuhun, jonka olin leikkurin tieltä ihan itse heittänyt pihalaatoille. Horjahdin nurin, otin kädellä vastaan, mutta kasteesta märkä nurmikko oli niin märkä ja liukas, että käsi luisti alta ja päädyin selälleni nurmikolle, sen tuoreen ruohosilpun sekaan. Olin kuin tervassa ja höyhenissä pyöritelty, kokonaan ruohosilpulla kuorrutettu. Ei muita vammoja kuitenkaan!
Torstaina sitten pääkaupunkiseutu kutsui. Perjantaina Korkeasaaressa oli luvassa Kissojen yö eli hyväntekeväisyystapahtuma amurintiikereiden ja -leopardien suojelemiseksi. Edellisellä Hesan keikalla silloin Maailmavoittajanäyttelyssä yövyin Tallinnan-laivalla ja taxfree-ostoksistani kiitoksena sain lahjakortin, jolla nyt yövyttiin laivalla hintaan 2 euroa/hlö. Autokin tuli parkkiin laivalle. Mainio systeemi: ajetaan illalla laivaan, syödään hyvin ja nukutaan makeasti, aamulla sitten ajetaan ulos laivasta, ja koko systeemi maksaa vähemmän kuin auton parkkeeraaminen esim. Kauppatorin liepeillä (kuulemma 8 euroa/tunti).
Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Kun lähestyttiin Hesaa, sumu alkoi tiivistyä. Lopulta laivan lähtiessä sumu oli aivan läpinäkemättömän sankka. Onneksi sai olla kyytiläisenä eikä ruorissa.
Perinteiseen tapaan buffet-pöydästä syötiin "..niin että halkeen" -meiningillä. Anita Hirvonen, 68 v. lauloi baarissa aika harvalukuiselle yleisölle. Nukkumatti kutsui.
Aamulla herättiin taas Helsingissä. Kävin ensin katsomassa Hotelli Mantan, jossa oli hauskat tapetit. Ystavämme Runeberg ja muut historiasta tutut tyypit katselivat seiniltä Mantaa ja vieraita. Kovin kansainvälistä porukkaa oli sielläkin, vieraskirjaan kuittasivat edelläni turistit Arizonasta.
Sitten piti hetki arpoa, menenkö Suomenlinnaan vai Messukeskukseen Habitare-messuille. Aurinko ja lämpö vetivät pidemmän korren, lähdin Suomenlinnaan. Messutkin olisivat varmaan olleet ihan ok, mutta noin hienoa päivää ei kannata lymyillä sisätiloissa. Kiireetön ja kaikin tavoin onnistunut päivä. Kävin sotamuseossa ja sukellusvene Vesikossa. Jotenkin pysäyttävä oli sotamuseossa ollut Suomen lippu, joka oli liehunut Viipurin linnan tornissa ja jonka vänrikki Einar Mäkinen kävi eversti Kempin käskystä hakemassa venäläisten ollessa jo rynnimässä kaupungissa. Lipun reunaan oli lyijykynällä kirjoitettu 20.6.1944 kello 16.45.
Kummisetäni rovasti Eino Kalpa teki elämäntyönsä sotilaspappina Suomenlinnassa. Suomenlinnan kirkko on siis oman elämäni kannalta merkityksellinen paikka. Harmi vain, että se ei ole auki yleisölle kuin tilaisuuksien aikana nykyään.
Ortodoksikupolit on purettu ja niiden alla olleet tornit piilotettu nykyisen katon alle. Sopii paremmin luterilaisen kirkon olemukseen. Joka aamu Eino kuulemma lähti asepuvussa lautalla Suomenlinnaan. Asepukua oli käytettävä myös vapaa-aikana. Ainoastaan lomilla sai olla siviileissä. Muistan hänet molemmissa. Muistan, kun toisen hänen kummilapsensa kanssa heitimme kukkakimput hautaan syksyllä 1972.
Kauppatorin kupeeseen oli mielestäni sitten viime käynnin ilmestynyt uusi taideteos...
Illalla sitten suuntasin Vispilä-paatilla Korkeasaareen. Siellä oli siis Kissojen yö -tapahtuma. Kerättiin rahaa amurintiikereiden ja -leopardien suojeluun, oli hienoa ohjelmaa ja kissaeläinten ruokintanäytöksiä. Illan edetessä väkeä tulvi paikalle valtava määrä, välillä alkoi jo olla paniikinomainen tunnelma, kun pimenevässä yössä pikkulapset katosivat vanhemmiltaan ja väentungoksessa mihinkään suuntaan liikkuminen oli mahdotonta. Kissaeläimet nauttivat saamistaan herkuista, hirvenjalkoja, pupunraatoja ja muuta kivaa. Yleisölle oli tarjolla mukavaa ohjelmaa. Alkuillasta esiintyi Kengurumeininki. Kun laulaja setin lopussa kysyi, saadaankohan me vielä laulaa yksi ihan lyhyt laulu, lapsiyleisö huusi EEEEIIIIII (?). No, laulaja totesi, että enemmistö päättää - "eli me" - ja sitten vielä laulettiin. Lapsuus on jotenkin muuttunut nykyään? Toinen tätiä ihmetyttävä juttu oli se, kun matkalla Karhulinnaan on sellainen korkea ja jyrkkä kallio. Se oli eristetty nauhoilla ja oli STOP-kylttejä ja aitoja yrittämässä estää kiipeilyn. Kuljin siitä ohi useamman kerran, ja joka kerralla paikalla oli korkealla kiipeileviä pilttejä, joista ylpeät vanhemmat ottivat hymyssä suin kuvia älykännyköillään ja tableteillaan. Oli siellä kiipeämässä muutama isäkin pienokaisensa kanssa, ja äiti kuvasi. Näin meillä suhtaudutaan kieltoihin! Jos joku olisi pudonnut ja telonut itsensä, huudettaisiin varmaan Korkeasaarta vastuuseen.
Illan edetessä ohjelma vain parani. Pimeän laskeutuessa rantahietikolla esiintyi tuliteatteri Flamma ja kohokohtana (ainakin minun mielestäni) mies ja ääni, Jesse Kaikuranta. Wau!
Yöllä sitten vielä kevyt iltalenkki autolle, joka oli aika kaukana. Sain nääs kyydin, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ExpressBus. Hotelliyön jälkeen kyyti lähti taas hoitamaan iäkkään sukulaisensa asioita kaupungille ja minä jäin viettämään aikaan Jumbossa. Ostin Citymarketin Mammuttimarkkinoilta heidän kauppaamansa arpapaketin, joka sitten vaihtui kassalla toiseen, koska se alkuperäinen minulle tyrkytetty oli turvalokerossa. Ihme, uudessa ostoksessa oli 30 euron voitto! Siis, minulle, joka ei koskaan voita mitään! No, kunhan reissusta kotiin ehdittiin ja koirat tervehdittiin ja ulkoilutettiin, raaputin sen arvan. Laitoin "varmaan talteen"....ja tänään sitä onkin sitten etsitty. Ne kaksi voittamatonta arpaa löytyivät kyllä yläkerran aulan pöydältä, mutta se talletettu voittoarpa...ei missään.
Lähdin sitten iltapäivällä Viivin kanssa Seitsemisen kansallispuistoon. Edelleen on liki 20 astetta lämmintä.
Seuraava Viking-reissu onkin sitten Jenni Vartiainen. Olen erikoistunut etsimään halpoja tilaisuuksia viihtyä. 35 euroa/ A4 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti