Niinhän siinä kävi, että yksi Ruotsin pennuista muutti Suomeen. Kävin sen yksikseni hakemassa. Ehdin käydä ABBA-museossa. Suosittelen! Oikeasti hieno interaktiivinen kokemus. Sai laulaa bändin viidentenä jäsenenä levytysstudiossa ja esittää omia muuvejaan jne. Kaikki tallentui nettiin ja esityksiään voi sitten katsella lipussa olevalla koodilla kuukauden ajan. Nykymuseot ovat kyllä kaikkea muuta kuin pölyisiä vitriinejä. Ehdottomasti kannattaa mennä tuonne, vaikka ei ABBA-fani olisikaan. Kuninkaanlinnan vahdinvaihto osui myös kohdalle, kun kävin ostamassa ruotsalaispennulle linnan myymälästä kuninkaallisen tassupyyhkeen.
Veronica ja Michelle sekä katalat Alpha ja Jizza olivat pikkupoikaa maailmalle saattamassa. Pentu oli reipas, mutta Michelleä vähän itketti. Lähinnä se, että pentu pääsee matkustamaan laivalla, mutta hän ei. Sovittiin, että ensi kesänä nähdään sitten Muumimaailmassa.
Matka meni hienosti. Pentu leikki leluillaan, nukkui yönsä rauhassa, kävi välillä nuolemassa naaman ja jatkoi uniaan. Tullissa kukaan ei ollut kiinnostunut pennusta tai sen passista. Yhdeltä virkapukuiselta kysyin, mutta ei kuulunut hänen toimenkuvaansa.
Viivi sai hetkeksi leikkikaverin, Naavaa inhotti ja vähän pelottikin. Pentu jatkoi sitten matkaansa omaan kotiinsa. Siellä olikin sitten vastassa tosi innokas painikaveri. Oli kiva jättää pentu, kun tiesi, että sen maailmassa tulee olemaan kaikki hyvin.
Puhelin palasi viiden viikon jälkeen retkiltään. Tuli tekstari, että puhelin on noudettavissa Tampereelta Koskikeskuksesta. Lähdin seuraavana aamuna varta vasten Manseen ajelemaan. Ihan kiva, liikkeen ovessa oli lappu:"Tänään suljettu koulutustilaisuuden vuoksi". Kiva! 150 km ihan turhaan.
Uusi yritys seuraavana päivänä. Pienen jonotuksen jälkeen sain kännyn - tyhjennettynä tietenkin - takaisin. Se oli kääritty A4-huoltomääräykseen. Koko ilta meni yhteystietojen, sovellusten ym. sälän etsimiseen ja lataamiseen. Jossakin vaiheessa tajusin, että 16 gigan muistikortti oli kadonnut. Kun etsin huoltomääräyspaperista jotain puhelinnumeroa, josta voisin asiasta kysyä, huomasin, että muistikortti oli teipattu paperin reunaan. Ihan kiva, etten heittänyt tätä käärepaperia roskiin.
Mitäs sitten muuta? Messariviikonloppu tietysti. Lähdin reissuun jo perjantaina, koska agendassa oli Tallinnan joulutori. Aika rivakasti sai toimia, mutta torilla ehdin käydä ja joitain lahjaostoksia tehdä. Menomatkalla ohjelmaan kuului laivapöydästä jouluruuan ahminta, paluumatkalla ainoa istumapaikka täpötäydessä laivassa löytyi karaokebaarista. Melkoista mylvintää. Tulevaa vapaata itsenäisyyspäivää varten oli käyty ottamassa tukevasti vauhtia Tallinnasta.
Messarimeiningistä kirjoittelen lisää myöhemmin, nyt nukkumaan...
